1.7.2024 Maanantai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 1.7.2024
TÄSSÄ
Ihmiset lähestyivät sinua Jeesus edestä ja takaa. Niinpä minäkin tulen nyt luoksesi.
. . .
Pane kätesi päälleni!
SANA
Kun Jeesus vielä puhui, paikalle tuli eräs korkea virkamies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Tyttäreni kuoli juuri. Tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän herää eloon.” Jeesus nousi ja lähti oppilaidensa kanssa miehen mukaan. Silloin Jeesuksen selän taakse tuli nainen, joka oli kärsinyt verenvuodoista kahdentoista vuoden ajan. Hän kosketti Jeesuksen viitan tupsua ja ajatteli mielessään: «Paranen jo sillä, että kosketan hänen viittaansa.» Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: ”Ole hyvillä mielin, tyttäreni. Olet parantunut, koska luotit minuun.” Siitä hetkestä nainen oli terve. Kun Jeesus tuli virkamiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon, hän sanoi: ”Menkää pois. Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Jeesukselle naurettiin. Mutta kun ihmiset oli ajettu pois, Jeesus meni sisään ja tarttui tytön käteen, ja tyttö nousi jalkeille. Tieto tapauksesta levisi koko seudulle. (Matt. 9: 18–26)
Olen Jeesuksen seurassa, kun virkamies tulee esittämään pyyntönsä. Mikä on ensimmäinen reaktioni, kun kuulen hänen pyyntönsä? Mitä spontaani reaktioni kertoo minun suhteestani Jumalaan? Mitä minussa herää, kun Jeesus nousee ja lähtee miehen kotiin? Jeesuksen selän takaa lähestyy salaa nainen. Hän on lain mukaan saastainen verenvuotonsa takia, eikä saisi koskettaa ketään. Viitan tupsu saa riittää ja se riittää! Mikä minulle voisi olla ”viitan tupsu”, pienikin elämää antava kohtaaminen Jeesuksen kanssa kaiken estävän ja rajoittavan keskellä? Jeesuksen näkökulma kuolleeseen tyttöön on toinen kuin suremaan kokoontuneiden ihmisten. Tunnistanko itsessäni jotakin hälisevän häiritsevää, inhimillisen rajoittunutta, josta pitäisi päästä eroon, jotta Jeesus voisi tulla luokseni ja tarttua minuun?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Tartu käteeni ja nosta minut jalkeille. Tee minusta elävä ihminen!