Suomen Pipliaseura
Mietiskelyt
#rauha
5. #rauha: Rivienväleistä tuulee hitaasti

5. #rauha: Rivienväleistä tuulee hitaasti

Edessäsi oleva kirja on tuhansia vuosia vanha.
 Se kertoo miehestä, joka kirjoitti hiekkaan.
 Et malta päästää sitä käsistäsi.
 Jos haluat kääntää sivua, sulje silmäsi.

Rivienväleistä tuulee hitaasti.
 Sama puhallus herätti tomun ihmiseksi.
 Rohkeinta, mitä voit tehdä: hengittää.

Tämä on kirja, joka osaa lukea.

Sinun haurailla, rapisevilla sivuillasi väreilee kolme hiljaisuutta.

On Isän hiljaisuus, joka on rakastanut sinut eläväksi.
 Tunnet pölyjen tanssivan sisälläsi.
 Kaipaus unohtaa sovinnaisuuden.
 Mitäpä luomisen tuulessa syntynyt ei uskaltaisi?

On Pojan hiljaisuus, joka ei tahdo kynää maan ja ajatusten väliin.
 Kun hän lukee sinua, hän painaa kätensä lapaluillesi ja kääntää
 korvansa ruumiisi puoleen.
 Kaikki sanottu, sanomaton, on muruina pojan edessä
 ja hän piirtää niistä rauhaa ja voimaa.
 Yhtäkkiä uskallat ajatella kaikkea sitä, minkä olet jo pitkään halunnut työntää
 mielestäsi pois.

On Hengen hiljaisuus.
 Tunnet sen,
 kun katselet jotakin vihreänä elävää
 kun puut ovat puita, ja juuri siksi ne saavat suonesi kohisemaan.
 Tämänkö hän kirjoitti?

Avaat silmäsi.
 Kohtaat ikiaikaisen katseen.
 Se on lempeä, utelias ja ilkikurinen.
 Tämä kirja ei aio sulkea sinua.

Tiina Hallikainen
 Kirjoittaja on pappi, sielunhoitaja ja retriitinohjaaja, joka on kiinnostunut ignatiaanisesta spiritualiteetista ja raamattumeditaatiosta. Teologian lisäksi hän on opiskellut kirjallisuutta, suomen kieltä, luovaa kirjoittamista ja mediatutkimusta.

Raamatunteksti(t)

Psalmi 104

Luojan ylistys

1Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra, minun Jumalani,

miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

2valo ympäröi sinut kuin viitta.

Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

3ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.

Sinä otat pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulten siivillä.

4Sinä teet tuulista sanasi viejät

ja panet liekit palvelijoiksesi.

5Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,

horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

6Alkumeri peitti maan kokonaan,

ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

7mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,

ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

8Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat

kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

9Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,

eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

10Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,

vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

11Ne juottavat kaikki maan eläimet,

villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

12Niiden äärellä asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvissä vesien partailla.

13Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,

ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

14Sinä kasvatat ruohon karjaa varten

ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,

että hän saisi leipänsä maasta.

15Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,

öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan

ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

16Ravituiksi tulevat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän istutti,

17joiden oksille linnut tekevät pesänsä,

joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

18Vuorten rinteillä asuvat kauriit,

ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

19Sinä panit kuun jakamaan aikaa,

ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

20Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,

ja metsän eläimet hiipivät esiin.

21Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,

pyytävät ruokaansa Jumalalta.

22Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat

ja palaavat luoliinsa levolle.

23Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen

ja tekee työtään, kunnes on ilta.

24Lukemattomat ovat tekosi, Herra.

Miten viisaasti olet ne tehnyt!

Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

25Niin merikin, tuo suuri ja aava –

miten luvuton lauma siinä vilisee,

parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

26Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,

merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

27Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,

ja odottavat ruokaansa ajallaan.

28Sinä annat, ja jokainen saa osansa,

avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

29Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,

kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat

ja palaavat maan tomuun.

30Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,

näin uudistat maan kasvot.

31Olkoon Herran kunnia ikuinen!

Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

32hän, jonka katseesta maa järisee,

jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

33Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,

laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

34Olkoot mietteeni hänelle mieleen,

että saan iloita Herrasta.

35Hävitkööt synnintekijät maasta,

tulkoon loppu jumalattomista!

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Halleluja!

Psalmi 104KR92Avaa lukunäkymä

Johannes 8

1mutta Jeesus meni Öljymäelle. 2Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.

3Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen 4ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. 5Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?» 6He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. 7Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» 8Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. 9Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. 10Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: »Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?» 11»Ei, herra», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.»]

Johannes 8:1-11KR92Avaa lukunäkymä

Milloin viimeksi olet kuullut Jumalan kuiskauksen Raamatusta?

Suomen Pipliaseurav.4.25.2
Seuraa meitä