₂Kun kutsun sinua, oikeudenmukainen Jumalani,

vastaa minulle, vapauta minut ahdingostani.

Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni.

₃Ihmiset, kuinka kauan te vielä loukkaatte minua,

tavoittelette turhuutta ja rakastatte valheita?

(välisoitto)

₄Ottakaa huomioon,

että Jumala kohtelee hyvin niitä,

jotka ovat hänelle uskollisia –

hän kuulee avunhuutoni.

₅Vapiskaa siis, älkääkä tehkö enää pahaa.

Kun menette levolle,

miettikää asioita hiljaa vuoteessanne.

(välisoitto)

₆Antakaa Jumalalle lahjaksi oikeudenmukaisia tekoja

ja luottakaa häneen.

₇Monet kysyvät: »Mistä saamme kaiken hyvän?

Jumala, suuntaa meihin kasvojesi valo!»

₈Sinä, Jumala, annat sydämeeni suuremman ilon

kuin voi saada runsaasta vilja- ja viinisadosta.

₉Rauhassa käyn levolle ja nukun,

yksin sinä, Jumala, teet oloni turvalliseksi.

₂Tahdon kiittää koko sydämestäni sinua, Jumala,

kertoa kaikista ihmeteoistasi.

₃Iloitsen ja riemuitsen sinusta, Korkein,

tahdon laulaa ylistystä nimellesi.

₄Kun viholliseni perääntyvät,

he kompastuvat ja saavat surmansa edessäsi.

₅Sinä olet ryhtynyt ajamaan asiaani.

Olet istunut valtaistuimellesi,

sinä oikeudenmukainen tuomari.

₆Moitit ankarasti kansoja ja tuhosit pahan,

pyyhit pois heidän nimensä ikuisiksi ajoiksi.

₇Vihollisista ei jäänyt jäljelle kuin rauniot:

revit kaupungit maan tasalle

ja tuhosit täydellisesti heidän muistonsa.

₈Mutta Jumalan valta on ikuista,

ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

₉Hän tuomitsee maailman oikeudenmukaisesti,

jakaa kansoille oikeutta puolueettomasti.

₁₀Jumala suojaa sorrettuja,

hän on turvapaikka vaikeina aikoina.

₁₁Ne, jotka tuntevat nimesi, luottavat sinuun.

Sinä, Jumala, et jätä pulaan niitä,

jotka kääntyvät puoleesi.

₁₂Laulakaa ylistyslauluja Siionin Jumalalle,

kertokaa kansoille hänen teoistaan.

₁₃Hän muistaa sorrettujen avunhuudot,

hän ei katso läpi sormien veritekoja.

₁₄Huomaa, Jumala,

miten viholliseni minua piinaavat.

Armahda minua, vie minut pois kuoleman porteilta.

₁₅Silloin voin iloita avustasi,

ylistää sinua Jerusalemin, tytär Siionin, porteilla.

₁₆Kansat putosivat kuoppaan, jonka olivat itse kaivaneet.

Heidän jalkansa takertuivat ansaan,

jonka he olivat itse virittäneet.

₁₇Jumala tunnetaan oikeista tuomioistaan,

mutta väärin tekevä kompastuu omiin juoniinsa.

(tauko ja välisoitto)

₁₈Väärintekijät päätyvät kuoleman maahan,

sinne joutuvat kaikki ne kansat, jotka unohtavat Jumalan.

₁₉Hän ei unohda sorrettuja ainiaaksi,

ei hän vie heiltä toivoa ikuisiksi ajoiksi.

₂₀Nouse, Jumala, ja pidä huoli siitä,

etteivät ihmiset tule liian ylpeiksi.

Maailman kansat joutuvat tuomiolle edessäsi.

₂₁Jumala, herätä pelko ihmisten keskuudessa.

Anna kaikkien ymmärtää,

että he ovat vain tavallisia kuolevaisia.

(loppusoitto)