₂Jumala on meidän tukemme ja turvamme.

Hän on valmiina auttaakseen meitä,

kun joudumme vaikeuksiin.

₃Siksi emme pelkää maan järkkyessä

ja vuorten luhistuessa merten syvyyksiin.

₄Emme hätäänny vesien kuohunnassa ja jylinässä

emmekä vuorten järistessä.

(välisoitto)

₅Korkeimman pyhintä asuinpaikkaa,

Jumalan kaupunkia,

ilahduttaa virta sivuhaaroineen.

₆Jumala on kaupungin keskellä, se ei järky.

Hän suojelee sitä, kun uusi päivä valkenee.

₇Kansat ovat keskellä muutosten kuohuja,

ja valtakunnat horjuvat.

Kun Jumala korottaa äänensä, huojuu maa.

₈Jumala, kaiken hallitsija, on kanssamme.

Meidän turvapaikkamme on Jaakobin Jumala.

(välisoitto)

₉Katsokaa ja ihmetelkää

Jumalan tekoja maan päällä!

Ne herättävät pelkoa.

₁₀Hän saa sodat loppumaan kaikkialta.

Hän rikkoo jouset, katkoo keihäät ja polttaa kilvet.

₁₁Jumala sanoo: »Pysähtykää ja ymmärtäkää,

että minä olen Jumala,

kaikkien kansojen ja koko maailman valtias.»

₁₂Jumala, kaiken hallitsija, on kanssamme.

Meidän turvapaikkamme on Jaakobin Jumala.

(loppusoitto)

₁Tulkaa mukaan laulamaan ylistyslauluja Jumalalle,

huutamaan riemusta hänelle, joka on tuki ja turva!

₂Mennään hänen luokseen kiitoslaulua laulaen,

viritetään hänelle riemulaulu!

₃Hän on suuri Jumala, kaikkien jumalien kuningas.

₄Hänen kädessään ovat maan syvimmät kuilut,

vuorten huiput ovat hänen.

₅Hänen on meri, hän sen teki,

hänen kätensä muovasivat kuivan maan.

₆Tulkaa, kumartakaa ja palvokaa Jumalaa,

polvistukaa Jumalan, luojamme, eteen!

₇Hän on meidän Jumalamme,

ja me olemme lauma hänen laitumellaan,

kansa, jota hän paimentaa.

Kuunnelkaa, mitä hän puhuu tänään teille:

₈»Älkää kovettako sydäntänne

kuten autiomaassa Meriban ja Massan luona.

₉Siellä esivanhempanne koettelivat minua,

he testasivat minua, vaikka tunsivat tekoni.

₁₀Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä.

Näin heidän erehtyvän, koska he eivät tunteneet teitäni.

₁₁Vannoin vihan vallassa:

’He eivät pääse lepopaikkaani.’»