Ylistys Jumalalle, kalliolleni!

Hän valmentaa käteni taisteluun, sormeni sotaan.

₂Hän on uskollinen apuni ja linnoitukseni,

turvapaikkani ja pelastajani.

Hän on kilpeni, jonka taakse suojaudun,

hän alistaa kansat valtaani.

₃Jumala, mikä minä olen, että huomaat minut,

mikä on ihminen, että pidät hänet mielessäsi.

₄Ihminen on vain henkäys,

hänen päivänsä ovat varjoja, jotka väistyvät.

₅Jumala, kallista taivastasi ja astu tänne alas,

kosketa vuoria niin, että ne savuavat.

₆Leiskauttele sarjassa salamoitasi,

lennätä nuoliasi yltympäriinsä.

₇Ojenna kätesi korkeudesta,

pelasta minut syvistä vesistä,

vapauta vieraiden käsistä.

₈He puhuvat perättömiä ja vannovat vääriä valoja.

₉Jumala, tahdon laulaa sinulle laulun,

jota ei ole ennen kuultu,

soittaa sinulle musiikkia kymmenkielisellä harpulla.

₁₀Sinulle, joka vapautat kuninkaat,

pelastat tappavalta miekalta palvelijasi Daavidin.

₁₁Auta minua, vapauta minut vieraiden käsistä.

He puhuvat perättömiä ja vannovat vääriä valoja.

₁₂Silloin poikamme ovat nuorinakin

kuin täyteen mittaansa kasvaneita puita,

ja tyttäremme ylväitä

kuin pyhäkön koristukseksi muotoillut pilarit.

₁₃Varastomme pursuavat,

niissä on kaikkea ylenpalttisesti.

Lammaslaumamme kasvavat tuhatkertaisiksi,

laitumillamme on lukemattomia lampaita ja vuohia.

₁₄Karjamme lisääntyy, sitä eivät kohtaa keskenmenot

tai muut onnettomuudet.

Kaduiltamme ei kuulu hätähuutoja.

₁₅Onnellinen on se kansa, jolle käy näin.

Onnellinen se kansa, jonka Jumala sinä olet!