Jeesuksen mukana kulki paljon ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille: ”Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan ja vieläpä omaa elämäänsäkin. Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei kanna ristiään ja seuraa minua.

Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, hän varmaankin istuutuu ensin laskemaan kustannukset. Sitten hän harkitsee, onko hänellä varaa rakentaa torni valmiiksi. Muuten voisi käydä niin, että työt pitäisi jättää kesken, vaikka perustukset olisi jo tehty. Silloin ihmiset alkaisivat pilkata häntä: ’Mies tuossa alkoi rakentaa, mutta valmista ei tullut!’

Tai jos kuningas on lähdössä sotaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin harkitse, pystyykö hän voittamaan 10 000 sotilaallaan vihollisensa 20 000 sotilasta? Jos hän ei siihen pysty, hän lähettää neuvottelijoita hieromaan rauhaa, kun vihollinen on vielä kaukana.

Sama koskee kaikkia teitä: se, joka ei luovu koko omaisuudestaan, ei voi olla minun oppilaani.” (Luuk. 14:25–33)