₁Minä, Paavali, olen Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli. Kirjoitan yhdessä veli Timoteuksen kanssa Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle ja kaikille muillekin pyhille koko Akhaiassa. ₂Hyvyyttä ja rauhaa teille Isältämme Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

₃Ylistys Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle! Hän on armollinen Isä ja Jumala, rohkaisija kaikissa tilanteissa. ₄Hän rohkaisee meitä kaikissa vaikeuksissamme, jotta häneltä saamamme rohkeuden turvin voimme rohkaista muita vaikeuksiin joutuneita. ₅Mitä enemmän osallistumme Kristuksen kärsimyksiin, sitä enemmän hän rohkaisee meitä. ₆Jos me joudumme pulaan, sen tarkoituksena on, että te rohkaistuisitte ja pelastuisitte. Jos meitä rohkaistaan, tekin saatte voimaa ja rohkeutta kestää samoja kärsimyksiä kuin me. ₇Luotamme teihin lujasti. Tiedämmehän, että kun kärsimme yhdessä, Kristus myös lohduttaa meitä kaikkia yhteisesti.

₈Veljet ja sisaret, tahdomme kertoa teille, millaiseen ahdinkoon jouduimme Aasian maakunnassa. Kohtasimme siellä niin ylivoimaisia vaikeuksia, ettemme uskoneet selviävämme niistä hengissä. ₉Kuolemaantuomittujahan me olimmekin, ettemme luottaisi itseemme vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. ₁₀Hän pelasti meidät tästä kuolemanvaarasta ja pelastaa tulevaisuudessakin. Häneen me olemme panneet toivomme, ja hän kyllä pelastaa meidät, ₁₁kun tekin autatte meitä rukouksillanne. Moni kiittää meidän puolestamme Jumalaa siitä armosta, jonka olemme saaneet lahjaksi.

₁₂Olemme ylpeitä siitä, ettemme ole missään turvautuneet inhimilliseen oveluuteen vaan Jumalan hyvyyteen. Omatuntomme nimittäin todistaa, että varsinkin teitä kohtaan me olemme olleet juuri niin suoria ja vilpittömiä kuin Jumala edellyttää. ₁₃Emme me kirjoita teille muuta kuin sellaista, minkä voitte itse lukea ja ymmärtää. Toivon, että sisäistätte kunnolla sen, ₁₄minkä jo osaksi ymmärrättekin: Herramme Jeesuksen paluupäivänä te voitte olla ylpeitä meistä, niin kuin mekin olemme teistä.

₁₅Tähän luottaen tahdoin tulla ensin teidän luoksenne antaakseni teille uuden lahjan Jumalalta. ₁₆Teidän luotanne aioin mennä Makedoniaan ja tulla sieltä takaisin luoksenne, jotta voisitte auttaa minua jatkamaan matkaa Juudeaan. ₁₇Tuskinpa oli vastuutonta suunnitella tällaista? Vai ovatko minun aikomukseni muka pelkkiä päähänpistoja, niin että sanon »Kyllä», vaikka tarkoitan »Ei»? ₁₈Jumala voi todistaa, ettemme sano teille yhtä ja tarkoita toista. ₁₉Eihän myöskään Jumalan Poika, Jeesus Kristus, josta minä, Silvanus ja Timoteus teille julistimme, tullut luoksemme ollakseen sekä »Kyllä» että »Ei». Hän tuli ollakseen vain »Kyllä». ₂₀Kristus on vahvistanut kaiken, minkä Jumala on luvannut. Kristuksen vuoksi mekin sanomme aamenen Jumalan kunniaksi. ₂₁Jumala itse kuitenkin vahvistaa niin meitä kuin teitäkin uskossamme Kristukseen. Jumala voiteli meidät, ₂₂painoi meihin sinettinsä ja antoi vakuudeksi Hengen sydämeemme.