Jumala on rakkaus. Kun joku pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.

Näin me toteutamme rakkauden tarkoituksen ja voimme olla rohkeita tuomion päivänä. Olemmehan maailmassa Kristuksen kaltaisia. Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelko onkin jo rangaistus sinänsä, sillä pelokas ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku väittää rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään tai sisartaan, hän valehtelee. Miten hän voisi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt, kun ei rakasta edes lähimmäistään, jonka näkee? Jos rakastaa Jumalaa, pitää rakastaa myös veljiään ja sisariaan. Tämän käskyn olemme Jumalalta saaneet. (1. Joh. 4: 16–21)