3Ajatelkaa häntä, jotta ette väsähtäisi ja antaisi periksi. Miten paljon hän saikaan kestää syntisten vastustusta!
4Ette ole vielä joutuneet taistelemaan syntiä vastaan verissä päin. 5Olette unohtaneet sanat, jotka rohkaisevat teitä kuin isä lapsiaan:
»Lapseni, älä väheksy Herran kuritusta.
Älä turhaudu, kun hän ojentaa sinua.
6Herra kurittaa sitä, jota rakastaa.
Hän piiskaa jokaista, jonka ottaa lapsekseen.»
7Kestäkää, kun Jumala kasvattaa teitä, sillä hän kohtelee teitä omina lapsinaan. Ketäpä lasta ei isä kurittaisi? 8Jos ette saisi samanlaista kasvatusta kuin kaikki muutkin, ette olisi laillisia lapsia vaan äpäriä.
9Kun oma isämme kuritti meitä, otimme kurituksen nöyrästi vastaan. Emmekö siis alistuisi vielä paljon mieluummin hengellisen Isämme tahtoon, jotta saisimme elää? 10Vanhempamme kasvattivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin parhaaksi näkivät. Jumalan antama kasvatus sen sijaan on meidän todelliseksi parhaaksemme, niin että pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11Mikään kuritus ei sitä saataessa tunnu hyvältä vaan pahalta. Silti sen kestäminen tuottaa sovinnon ja rauhan niille, joita sen avulla on valmennettu.
12Oikaiskaa siis väsähtäneet kätenne ja polvenne. 13Tallatkaa suoria polkuja, jotta kipeä jalka ei menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.
