Koolla oli tuhansittain ihmisiä, jotka jo melkein talloivat toisiaan. Jeesus alkoi puhua ensin oppilailleen: ”Älkää kelpuuttako leipäänne fariseusten taikinajuurta, nimittäin teeskentelyä. Ei ole mitään kätkettyä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei leviäisi julkisuuteen. Samoin se, mitä sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa. Se, mitä puhutte takahuoneessa, huudetaan julki katoilta.

Minä sanon teille, ystävät: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin. Sen tehtyään he eivät voi enää tehdä pahempaa. Minä kerron teille, ketä teidän on syytä pelätä: pelätkää häntä, joka voi tappaa ja heittää teidät helvettiin. Aivan, minä sanon teille: pelätkää häntä. Eikö kahdella kuparikolikolla saa viisi varpusta? Silti Jumala näkee jokaisen niistä. Samoin on jokainen hiuksennekin laskettu. Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin kokonainen varpusparvi.” (Luuk. 12:1–7)