Paavali puhuu Efesoksen seurakunnan johtajille
17Paavali lähetti Miletoksesta viestin Efesokseen ja kutsui seurakunnan johtajat luokseen. 18Kun he saapuivat, hän sanoi heille:
»Tehän tiedätte, miten olen toiminut keskuudessanne siitä asti, kun saavuin Aasian maakuntaan. 19Olen raatanut kuin orja Herran palveluksessa ja itkenyt koettelemuksissa, joita juutalaiset ovat juonillaan minulle aiheuttaneet. 20Tiedätte, etten ole vältellyt tilaisuuksia julistaa ilosanomaa ja opettaa teitä sekä julkisesti että kodeissanne. 21Olen todistanut juutalaisille ja kreikkalaisille, jotta he kääntyisivät Jumalan puoleen ja alkaisivat uskoa Herraamme Jeesukseen.
22Pyhän Hengen pakottamana menen nyt Jerusalemiin tietämättä, mitä joudun siellä kohtaamaan. 23Tiedän vain sen, mitä Pyhä Henki minulle vakuuttaa joka kaupungissa: minua odottavat kahleet ja ahdinko. 24Oma elämäni on minulle kuitenkin merkityksetön sen rinnalla, että pääsen maaliin ja täytän Herralta Jeesukselta saamani tehtävän julistaa ilosanomaa Jumalan hyvyydestä.
25No niin: Minä tiedän, ettei kukaan teistä, joiden joukossa kuljin kertomassa Jumalan valtakunnasta, enää näe minua. 26Siksi vakuutan teille tänään, etten ole vastuussa kenenkään kuolemasta. 27En ole vältellyt tehtävääni kertoa teille koko Jumalan suunnitelmaa.
28Pitäkää huolta itsestänne ja koko siitä laumasta, jonka paimeniksi Pyhä Henki on teidät pannut. Hän pani teidät paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti itselleen omalla verellään. 29Minä tiedän, että lähtöni jälkeen joukkoonne tulee hurjia susia, jotka eivät säästä laumaa. 30Myös teidän omasta joukostanne tulee ihmisiä, jotka yrittävät kieroilla puheillaan vetää uskovat mukaansa. 31Pysykää siis hereillä ja muistakaa, että yli kaksi vuotta opastin kaikkia yötä päivää kyyneliä säästämättä.
32Nyt jätän teidät Jumalan ja hänen hyvän sanansa haltuun. Se sana pystyy rakentamaan teitä ja antamaan teille perinnöksi paikan pyhien joukossa. 33En ole himoinnut itselleni kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita. 34Tiedätte itse, että olen omin käsin hankkinut itselleni ja minun kanssani matkustaville kaiken tarpeellisen. 35Olen osoittanut teille kaikin keinoin, että on nähtävä vaivaa, pidettävä huolta heikommista ja muistettava Herran Jeesuksen sanat: ’Antaja on onnellisempi kuin ottaja.’»
36Tämän sanottuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. 37Kaikki itkivät vuolaasti ja halasivat ja suutelivat Paavalia. 38Pahimmalta tuntui se, etteivät he enää näkisi häntä, niin kuin hän oli sanonut. He saattoivat hänet laivaan.
