Minä turvaudun Jumalaan.

Kuinka siis sanotte minulle:

»Pakene vuorille, sinä turvaton lintu!»

₂Pahat jännittävät jo joustaan.

He ovat asettaneet nuolen valmiiksi jänteelle

ja aikovat ampua rehellisiä pimeyden turvin.

₃Kun perustukset on revitty hajalle,

mitä voi Jumalalle uskollinen tehdä?

₄Jumala on pyhässä temppelissään,

hän istuu valtaistuimellaan taivaassa.

Sieltä hänen katseensa tavoittaa ihmiset,

hänen silmänsä tarkkailevat heitä.

₅Hän tutkii niin oikean tien kulkijoita

kuin väärintekijöitäkin.

Hän vihaa niitä, jotka rakastavat väkivaltaa.

₆Kunpa hän syytäisi pahojen päälle onnettomuuksia

niin kuin tulta ja laavaa.

Joutuisivatpa he polttavan tuulen armoille.

₇Jumala on oikeudenmukainen ja rakastaa oikeutta.

Rehelliset saavat nähdä hänen kasvonsa.

Jumala, sinua minä huudan apuun.

Minun turvani ja kallioni,

älä sulje korviasi avunpyynnöltäni!

Jos pysyt hiljaa, olo on kuin olisin jo haudassa.

₂Kuule, kun nöyrästi rukoilen sinua.

Kun huudan sinua avuksi

ja kohotan käteni kohti temppelisi pyhintä huonetta.

₃Älä syökse minua tuhoon niiden kanssa,

jotka ovat pahoja ja toimivat väärin.

He puhuvat sopuisasti naapureilleen,

vaikka heillä on pahat mielessä.

₄Kohtele heitä heidän tekojensa mukaisesti,

niin kuin heidän pahat tekonsa edellyttävät.

Tee heille samoin kuin he itse ovat tehneet,

maksa heille heidän tekojensa mukaan.

₅Koska he eivät ymmärrä Jumalan töitä,

eivät piittaa hänen käsiensä teoista,

hän tuhoaa heidät.

Hän ei anna heidän enää nousta.

₆Kiitos Jumalalle,

joka kuulee rukoukseni!

₇Hän on minun voimani ja kilpeni,

häneen minä luotan.

Minä saan avun, ja sydämeni täyttyy riemusta.

Laulullani minä kiitän Jumalaa.

₈Jumala on kansansa voima,

hän vie turvaan kuninkaaksi voidellun.

₉Jumala, pelasta kansasi,

siunaa omiasi.

Hoida ja kanna heitä ikuisesti.