₂Jumala, kuule rukoukseni,

kuuntele avunhuutoani, anna sen saavuttaa sinut.

₃Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen vaikeuksissa.

Kumarru puoleeni ja kuuntele minua,

kun huudan apua.

Pidä kiirettä ja vastaa minulle!

₄Minun päiväni haihtuvat savuna ilmaan,

kehoni hehkuu kuin kuuma tulisija.

₅Sisimpäni on auringon paahtamaa heinää,

en muista enää syödäkään.

₆Huokailuni kuihduttaa minut,

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

₇Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,

kuin pöllö raunioiden keskellä.

₈Minä valvon, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

₉Kaiken aikaa minun viholliseni syyttävät minua.

Ne, jotka pilkkaavat minua,

käyttävät nimeäni kirotessaan muita.

₁₀Minä syön tuhkaa kuin leipää

ja maustan juomani kyynelillä.

₁₁Jumala, vihasi vallassa sinä tartuit minuun

ja viskasit minut luotasi.

₁₂Päiväni ovat pitenevien varjojen kaltaisia,

minä kuihdun kuin ruoho.

₁₃Mutta sinä hallitset ikuisesti, Jumala.

Sinut muistetaan sukupolvesta toiseen.

₁₄Sinä nouset ja osoitat myötätuntoa Siionille,

sillä nyt on aika armahtaa sitä,

määräaika on käsillä.

₁₅Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä,

he surevat sen tomuakin.

₁₆Silloin vieraat kansat pelkäävät Jumalan nimeä,

kaikki maailman kuninkaat kunnioittavat häntä.

₁₇Jumala rakentaa Siionin

ja näyttäytyy kunniassaan.

₁₈Hän kuulee niiden rukouksen,

jotka ovat menettäneet kaiken.

Hän ei halveksi heidän pyyntöään.

₁₉Tämä kirjoitetaan muistiin seuraaville sukupolville,

niin että ne, jotka myöhemmin syntyvät,

ylistäisivät Jumalaa.

₂₀Hän tähyilee alas pyhästä korkeudestaan.

Jumala tutkailee maata taivaasta

₂₁kuullakseen vankien vaikerruksen

ja vapauttaakseen kuoleman omat.

₂₂Hän tekee näin,

jotta Siionissa julistettaisiin Jumalan nimeä,

häntä kiitettäisiin Jerusalemissa.

₂₃Silloin kansat kokoontuvat yhteen,

kuningaskunnat tulevat palvelemaan Jumalaa.

₂₄Jumala murtaa voimani ennen aikojaan,

hän vähentää elinpäiviäni.

₂₅Minä sanon:

Jumalani, älä anna minun kuolla kesken kaiken.

Sinä pysyt sukupolvesta sukupolveen.

₂₆Sinä perustit maan aikojen alussa

ja teit käsilläsi taivaat.

₂₇Ne katoavat, mutta sinä pysyt.

Ne kuluvat kuin vaate,

sinä vaihdat ne uusiin kuin vaatekerran,

ne saavat mennä.

₂₈Mutta sinä pysyt,

sinun vuotesi eivät pääty.

₂₉Omiesi lapset saavat asua turvassa.

Heidän jälkeläisensä pysyvät vakaasti edessäsi.