Kristinuskon historia tuntee rikkaita yksinolon muotoja. 300-luvulla, kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan hyväksymä uskonto, kristittyjen parissa virisi kiinnostus vetäytyä erämaahan rukoilemaan ja kilvoittelemaan. Luostarilaitos kehittyi erämaaisien ja -äitien yhteisöistä. Pyhän Benedictuksenkin luostarisäännöllä (500-luvulta) oli esikuvansa, mutta juuri se on pohjana monelle myöhemmälle luostarisäännölle. Luterilaisessa Suomessa luostarimaista elämää voi kokeilla esimerkiksi hiljaisuuden retriiteissä.