Kristillisen mystiikan historia tuntee käsitteet ”vuodatettu kontemplaatio” ja ”hankittu kontemplaatio”. Asia, johon sanoilla viitataan, on huomattavasti yksinkertaisempi kuin oppisanat: meillä on kullakin oma tapamme hakeutua Jumalan yhteyteen. Tapa toimii joskus, joskus ei, kenties jopa useammin ei. Jumala ei ole meidän hallittavissamme, hän yllättää silloin, kun tahtoo.

Seppo A. Teinonen kirjoittaa Teologian sanakirjassa kontemplaatiosta, että se on ”jumalallisen katselua oman sisäisyyden kuvastimessa”. On kyse maallisen ja taivaallisen yhteydestä. Jos yhteyden yrittäjä olen minä, kyse on hankitusta kontemplaatiosta, jossa Jumala tulee koettavaksi vain, mikäli hän niin tahtoo: hän on vapaa. Kun yhteyden aloitteentekijä on Jumala, kyse on vuodatetusta kontemplaatiosta.