Jumala, tuomitse minun vastustajani,

taistele vihollisiani vastaan.

₂Ota kilpesi ja suojavarusteesi

ja tule avukseni.

₃Tartu keihääseen ja taistelukirveeseen,

nouse niitä vastaan, jotka vainoavat minua.

Kerro minulle, että olet pelastajani.

₄Saisivatpa osakseen häpeää ne,

jotka tavoittelevat henkeäni.

Kunpa heitä nöyryytettäisiin.

Ne, jotka juonivat pääni menoksi,

joutaisivat perääntymään.

₅Olisivatpa he kuin tuulen riepottamia korsia,

jotka Jumalan lähettämä koston enkeli sysää syrjään.

₆Kunpa heidän tiensä olisivat pimeät ja liukkaat

ja enkeli ajaisi heitä takaa.

₇Ilman syytä he ovat kaivaneet minulle kuopan

ja virittäneet siihen verkon.

₈Kunpa he suistuisivat äkilliseen perikatoon

ja takertuisivat virittämäänsä ansaan.

Kohtaisivatpa he loppunsa putoamalla itse kuoppaan,

jonka ovat kaivaneet.

₉Minä iloitsen Jumalasta,

riemuitsen auttajastani.

₁₀Koko kehoni kaiuttaa:

Jumala, kuka on vertaisesi?

Sinä pelastat ahdistetun vahvemman käsistä,

köyhän ja sorretun vapautat riistäjän otteesta.

₁₁Väkivaltaiset todistajat ovat voimissaan

ja tivaavat minulta sellaista,

mistä en tiedä mitään.

₁₂He palkitsevat hyvän pahalla.

Minusta ei jää muistoakaan.

₁₃Kun he olivat sairaana,

minä pukeuduin säkkikankaaseen

ja paastosin nöyränä,

vaikka en saanut rukouksiini vastausta.

₁₄Murehdin heitä kuin läheisiä ja ystäviä.

Kuljin surupuvussa murheen murtamana

kuin äitiään sureva.

₁₅Kun minä kompuroin,

vastustajani vain ilahtuivat

ja kokoontuivat ympärilleni.

He ympäröivät minut ja pilkkasivat minua.

En ymmärtänyt, miksi he ilkkuivat minua

eivätkä vaienneet.

₁₆Kun horjuin, nuo törkimykset

pilkkasivat minua armottomasti ja irvailivat minulle.

₁₇Jumalani, Herrani, kauanko vielä katselet tätä?

Pelasta minut vastustajieni petollisuudelta,

säästä henkeni noilta nuorilta leijonilta.

₁₈Silloin saan kiittää sinua,

kun kokoonnumme yhteen temppelissä,

ylistää sinua runsaslukuisen joukon keskellä.

₁₉Kunpa viholliseni, nuo valehtelijat,

eivät saisi iloita kustannuksellani.

Kunpa minua syyttä vihaavat

eivät saisi aihetta vahingoniloon.

₂₀He eivät rakenna rauhaa

vaan valmistelevat petollisia puheitaan

niitä vastaan, jotka tahtovat vain elää rauhassa.

₂₁He avaavat suunsa ammolleen

ja kääntyvät minua vastaan sanoen:

»Kas niin, saimmepa nähdä tämänkin!»

₂₂Jumala, sinä olet nähnyt tämän kaiken,

älä siis vaikene.

Herrani, älä ole kaukana minusta.

₂₃Herää ja lähde liikkeelle puolustamaan minua,

ajamaan asiaani, Jumalani ja Herrani.

₂₄Puolusta oikeuksiani, Jumala, minun Jumalani,

sinä oikeudenmukainen.

Älä anna vastustajilleni aihetta vahingoniloon.

₂₅Älä anna heille tilaisuutta ajatella:

»Siitäs sait, kävi niin kuin toivoimme!»

Älä anna heidän päästä sanomaan:

»Saimmepa hänet hotkaistua yhtenä suupalana.»

₂₆Joutuisivatpa kaikki vahingoniloiset häpeämään,

saisivatpa mahtailijat osakseen häpeää ja loukkauksia.

₂₇Ne, jotka toivovat minulle oikeutta,

saavat huutaa ilosta ja riemusta.

He saavat aina sanoa:

»Jumala on suuri,

hän haluaa antaa palvelijalleen rauhan.»

₂₈Minä julistan sinun oikeudenmukaisuuttasi,

kaiken aikaa minä ylistän sinua.