₂Kuule, Jumala, kun huudan sinua apuun,

kuuntele tarkasti rukoukseni!

₃Minä kutsun sinua kaukaa, huudan maan ääristä,

kun sydämeni nääntyy.

Sinä saatat minut turvaan kalliolle,

jolle en itse jaksa nousta.

₄Sinä olet luja torni,

suojani vihollista vastaan.

₅Saisinpa olla aina pyhäkköteltassasi,

tulla turvaan siipiesi suojaan.

(välisoitto)

₆Jumala, sinä kuulet lupaukseni.

Sinä annat minulle paikan, jossa asua

niin kuin kaikille sinua kunnioittaville.

₇Sinä lisäät kuninkaan elinpäiviä,

annat hänen hallita sukupolvesta toiseen.

₈Anna hänen valtaistuimensa pysyä edessäsi ikuisesti.

Salli hyvyytesi ja uskollisuutesi olla hänen suojanaan.

₉Minä tahdon laulaa ylistystä nimellesi aina,

täyttää lupaukseni päivästä päivään.

₂Vain Jumalan lähellä mieleni lepää,

varmasti hän minut pelastaa.

₃Hän yksin on minun kallioni ja apuni,

hän on minun turvapaikkani, en minä horju.

₄Kauanko te hyökkäätte joukolla yhtä vastaan,

yritätte surmata minut?

Olen kuin kaatuva seinä ja murtuva muuri.

₅Vastustajani suunnittelevat syöksevänsä minut maahan

ja nauttivat valheista:

suullaan he siunaavat,

mutta sisimmässään kiroavat.

(välisoitto)

₆Mieleni, levähdä Jumalan lähellä,

vain hänessä on toivoni.

₇Hän yksin on minun kallioni ja apuni,

hän on minun turvapaikkani, en minä horju.

₈Jumala on minun pelastukseni ja kunniani.

Hän on luja kallioni, hänen luonaan olen turvassa.

₉Jumala on kansansa turva.

Luottakaa aina häneen,

kantakaa hänen eteensä kaikki sydämenne asiat.

(välisoitto)

₁₀Ihmiset ovat vain henkäyksiä,

on kuin heitä ei olisikaan.

Jos heidät pannaan vaakakuppiin,

he kohoavat ylös

tuulenhenkäystäkin keveämpinä.

₁₁Älkää turvautuko väkivaltaisiin tekoihin,

älkää ryöstäkö toisiltanne.

Kun varallisuutenne karttuu,

älkää kiintykö siihen.

₁₂Kerran Jumala puhui,

kahdesti sen kuulin:

Jumalan on kaikki voima.

₁₃Herrani, sinä olet uskollinen

ja maksat jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

₂Jumala, kuule, kun kerron sinulle murheeni.

Suojele minua, kun viholliset uhkaavat henkeäni.

₃Vie minut turvaan pahantahtoisten juonilta,

kätke väärintekijöiden kiihkolta.

₄He teroittavat kielensä kuin miekan,

jännittävät jousensa

ampuakseen katkerien sanojen nuolia.

₅Pahantekijät tähtäävät piilopaikoistaan viatonta

ja ampuvat häntä yllättäen ja pelottomasti.

₆He varmistelevat pahoja aikeitaan,

valmistelevat ansojaan ja sanovat:

»Näitä ei huomaa kukaan!»

₇Pahantekijät ovat laatineet ilkeän suunnitelman:

»Me punomme ovelan juonen.

Mielemme syövereissä piilevät salaiset suunnitelmat.»

₈Mutta Jumala ampuu pahantekijöitä nuolella,

äkisti he haavoittuvat.

₉He kompastuvat omiin puheisiinsa.

Kaikki, jotka näkevät tämän, järkyttyvät.

₁₀Kaikki ihmiset säikähtävät,

kertovat siitä, mitä Jumala on tehnyt

ja ottavat opikseen.

₁₁Oikeudentuntoinen saa iloita Jumalasta

ja turvautua häneen,

kaikki rehelliset ovat riemuissaan.