1Mistä syntyvät riidat ja sodat, joita käytte keskenänne? Eivätkö syynä olekin halut, jotka taistelevat ruumiissanne? 2Te himoitsette, mutta jäätte ilman. Te murhaatte ja riehutte, mutta ette saavuta tavoitettanne. Te riitelette ja soditte, mutta jäätte ilman, koska ette pyydä. 3Ja vaikka pyytäisittekin, ette sittenkään saa pyytämäänne. Te näet pyydätte vääristä syistä: haluatte vain kuluttaa ja nautiskella.
Maailman rakastaja on Jumalan vihollinen
4Ettekö te uskottomat tiedä, että maailman lähenteleminen on Jumalan pettämistä? Joka tahtoo olla maailman rakastaja, päätyy Jumalan viholliseksi. 5Vai luuletteko, että pyhissä kirjoituksissa sanotaan syyttä: »Mustasukkaisen kiihkeästi hän himoitsee henkeä, jonka on meihin pannut»? 6Hänen armeliaisuutensa on kuitenkin mustasukkaisuutta suurempi. Onhan kirjoitettu: »Jumala vastustaa ylpeitä, mutta nöyrille hän on armollinen.» 7Olkaa Jumalan alamaisia ja vastustakaa Paholaista, niin se pakenee. 8Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Peskää kätenne, te syntiset! Puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! 9Surkaa, valittakaa ja itkekää! Naurunne pitää muuttua valitukseksi ja ilonne synkkyydeksi. 10Nöyrtykää Herran edessä, niin hän korottaa teidät.
Toisten tuomitseminen
11Älkää puhuko pahaa toisistanne, veljet ja sisaret. Jos puhut pahaa lähimmäisestäsi tai tuomitset hänet, pilkkaat samalla lakia ja tuomitset lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja vaan sen tuomari. 12Ja kuitenkin on vain yksi lainsäätäjä ja tuomari, jolla on valta pelastaa tai tuomita kuolemaan. Kuka sinä luulet olevasi, kun tuomitset lähimmäisesi?