(Jeesus esitti vertauksen) ”Oli kerran rikas mies. Hänen vaatteensa olivat kuninkaallista, purppuraiseksi värjättyä pellavaa, ja hänen elämänsä oli joka päivä ylellistä juhlaa. Hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus paiseiden peitossa. Köyhä toivoi saavansa syödä edes sitä, mitä rikkaan miehen pöydältä putoaisi. Koirat kävivät nuolemassa hänen paiseitaan.

Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin luokse. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän Manalan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja tämän sylissä Lasaruksen. Silloin hän huusi apua: ’Isä Abraham, sääli minua! Lähetä Lasarus kastamaan sormenpäänsä veteen ja viilentämään kieltäni. Nämä liekit kiduttavat minua.’

Abraham vastasi hänelle: ’Muista, poikani, että sinä sait kokea hyvät asiat jo eläessäsi. Lasarus sen sijaan koki pelkkää pahaa. Nyt häntä lohdutetaan, mutta sinä saat kärsiä. Sitä paitsi meidän välillämme on ylipääsemätön kuilu. Kukaan täältä ei pääsisi teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä kukaan voi tulla sieltä meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, siinä tapauksessa pyydän sinua lähettämään Lasaruksen isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä. Hän voisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. He voivat kuunnella näitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi. ’He muuttaisivat mielensä, jos joku kuolleista menisi heidän luokseen.’ Abraham kuitenkin sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä vakuuta, vaikka joku nousisi kuolleista.’” (Luuk. 16: 19–31)