”Kun näette sotajoukkojen piirittävän Jerusalemia, tiedätte sen tuhon olevan lähellä. Juudeassa olevien on silloin paettava vuorille. Kaupungista on lähdettävä, eikä lähistöllä asuvien pidä mennä sinne. Ne ovat näet koston päiviä, jolloin kirjoitukset toteutuvat. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Silloin on maan päällä suuri ahdinko ja tätä kansaa vihataan. Moni kuolee miekan kaatamana, moni viedään vangiksi vierasuskoisten pariin. Muukalaiset tallaavat Jerusalemia, kunnes heille annettu aika täyttyy.

Ennusmerkkejä näkyy auringossa, kuussa ja tähdissä. Maan päällä kansat ovat ahdingossa ja avuttomia, pauhaavien meren aaltojen heiteltävinä. Kun taivaiden voimat vapisevat, ihmiset pelästyvät kuollakseen ja odottavat, mitä tuleman pitää. Silloin Ihmisen Pojan nähdään saapuvan pilvissä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nämä tapahtumat alkavat, ryhdistäytykää ja nostakaa päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne lähestyy.” (Luuk. 21: 20–28)