Tästä kertomuksesta juontuu ajatus kirkosta laivana, veneenä, joka purjehtii elämän myrskyissä. Siitä puhuu jo Tertullianus vuoden 200 tienoilla: ”Tämä pieni vene edustaa kirkkoa, sillä merellä, eli tässä maailmassa, aallot heittelevät sitä. Aallot merkitsevät vainoa ja kiusauksia, kun taas Herramme pitkämielisyydessään on ikään kuin hän nukkuisi, kunnes viimeisenä päivänä pyhien rukoukset herättävät hänet tyynnyttämään maailman ja antamaan omilleen rauhan.” (Tertullianus, De baptismo. Suom. Outi Lehtipuu teoksessa Alussa oli Sana.)