”Pyytäkää niin teille annetaan!” Tämän, monesti mahdottomalta tuntuvan pyyntörukouksen, voi ymmärtää tarkoittavan sitä, että yksikään rukous ei mene hukkaan, rukous ei ole huuto pimeään, vaan jokainen kuullaan.

Rukoilija etsii yhteyttä Jumalaan, mutta kuka Jumala on? Tätä pohtii kolumnissaan ”Huokaus on Jumalan nimi” Hanna Kivisalo: ”Huokaus on kaikki, mihin ihmisen koskaan täytyy kurkottaa. Ajatus selkeytyy, kun myöhemmin luen Richard Rohrin The Divine Dance -teoksesta, että heprealaisessa Raamatussa, tai oikeastaan kaikkialla, missä ihminen on koskaan silmänsä avannut tai sulkenut, Jumalan nimi on huokaus. Tarkoitan nimeä Yahweh, Jahve, joka on läpi historian ollut juutalaisille Jumalan nimistä tärkein ja pyhin. Nimi on ollut niin pyhä, että sitä ei ole saanut edes sanoa ääneen, vaikka vasta nimen lausuminen paljastaa sen kauneuden: nimi jäljittelee hengityksen ääntä. Tavu ’Yah’ kuulostaa kuin hengittäisi suun kautta ilmaa sisään, ja ’weh’ tyhjentää ilman lempeästi keuhkoista.

Yah-weh. Huokaus on kaikki, mihin ihmisen koskaan täytyy kurkottaa.” (Sana-lehti 28.5.2020.)