₁Babylonian virtojen varsilla me istuimme

ja itkimme, kun muistelimme Siionia.

₂Ripustimme soittimemme pajuihin,

₃sillä ne, jotka olivat meidät sinne vieneet,

vaativat meitä laulamaan.

Sortajamme käskivät meidän iloita, he sanoivat:

»Laulakaa meille jokin Siionin lauluistanne!»

₄Kuinka olisimme voineet laulaa

Jumalan lauluja vieraalla maalla?

₅Jos unohdan sinut, Jerusalem,

kadotkoon voima käsistäni!

₆Tarttukoon kieleni kitalakeen,

jos en sinua muista –

jos et sinä, Jerusalem, ole suurin iloni!

₇Muista, Jumala,

mitä edomilaiset sanoivat

Jerusalemin hävityksen päivänä:

»Hävittäkää se, repikää maan tasalle!»

₈Tytär Babylon, sinä tuhoon tuomittu,

siunattuja ovat ne,

jotka kostavat sinulle sen, mitä teit meille.

₉Hyvin tekevät ne, jotka käyvät käsiksi lapsiisi

ja murskaavat heidät kallioon.