₁₇Näitä ohjeita antaessani en voi kehua teitä, sillä kokoontumisistanne on teille enemmän haittaa kuin hyötyä. ₁₈Olen ensinnäkin kuullut, että seurakunnan kokouksissa jakaudutte eri ryhmiin. Uskon tämän, ainakin osittain. ₁₉Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne eri ryhmiä, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi.

₂₀Teidän kokouksissanne ei kuitenkaan nautita Herran ateriaa oikein. ₂₁Jokainen syö omia aikojaan. Joku on nälissään, kun toinen jo ryyppää. ₂₂Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Halveksitteko Jumalan seurakuntaa niin paljon, että nolaatte ne, joilla ei ole ruokaa? Mitä minun pitäisi teille sanoa? Kehuisinko muka teitä? Tässä asiassa en teitä kehu.

₂₃Sen, minkä sain Herralta tiedoksi, olen välittänyt teillekin: Sinä yönä, kun Herra Jeesus ilmiannettiin, hän otti leivän ₂₄ja lausui kiitosrukouksen. Sitten hän mursi leivästä paloja ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää näin minun muistokseni.» ₂₅Aterian jälkeen hän otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Tehkää näin minun muistokseni aina, kun juotte siitä.» ₂₆Julistakaa siis Herran kuolemaa aina, kun syötte leipää tai juotte viinimaljasta – siihen saakka, kun hän tulee.

₂₇Jokainen, joka arvottomalla tavalla syö leipää ja juo Herran maljasta, tekee rikoksen Herran ruumista ja verta vastaan. ₂₈Leipää syödessään ja viinimaljasta juodessaan ihmisen pitää tutkia itseään. ₂₉Se, joka syö ja juo ajattelematta, mitä kaikkea Kristuksen ruumis tarkoittaa, hankkii itselleen tuomion. ₃₀Sen vuoksi teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet kuolevat. ₃₁Jos tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. ₃₂Herra kuitenkin kasvattaa meitä rangaistuksilla, jotta meitä ei tuomittaisi yhdessä maailman kanssa. ₃₃Odottakaa siis toisianne, veljet ja sisaret, kun kokoonnutte aterialle. ₃₄Se, jolla on nälkä, voi syödä kotonaan. Silloin kokoontumisenne ei tuota teille rangaistusta.

Muista asioista annan ohjeet, kun tulen.