Luther painottaa, että Marian esimerkillisyys on asenteessa, jolla hän otti Jumalan ilmoituksen vastaan. Hän piti itseään vähäisenä ja ansiottomana. Luther kirjoittaa Marian kiitosvirren selityksessään: ”Luukas sanoo, että enkelin tervehdys oli Marian mielestä omituinen ja että hän aprikoi, mitä tämä aivan odottamaton tervehdys mahtoi tarkoittaa. Jos se olisi esitetty Kaifaan [Kaifas oli juutalaisten ylipappi 18–37 jKr.] tyttärelle, ei tämä olisi ollenkaan arvellut, mikä tervehdys se mahtoi olla, vaan olisi heti omaksunut sen ja ajatellut: ’Kas, tämähän on oikein ja paikallaan.’” (Martti Luther, Marian kiitosvirsi. Valitut teokset I–III.)