₁₂Apostolit tekivät kansan parissa paljon ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväskäytävässä. ₁₃Kukaan ulkopuolinen ei uskaltanut liittyä heidän seuraansa, mutta kansa arvosti heitä. ₁₄Herraan uskovien joukko sai jatkuvasti lisää jäseniä, sekä miehiä että naisia. ₁₅Kansa toi kaduille sairaita vuoteilla ja makuualustoilla, jotta edes ohikulkevan Pietarin varjo osuisi johonkuhun heistä. ₁₆Myös Jerusalemin naapurikaupungeista kerääntyi väkeä, joka toi mukanaan sairaita ja demonien vaivaamia. Kaikki paranivat.

₁₇Silloin ylipappi ja häntä tukevat saddukeukset kiihtyivät niin, ₁₈että pidättivät apostolit julkisesti ja panivat heidät vankilaan. ₁₉Herran enkeli avasi kuitenkin yöllä vankilan ovet, päästi apostolit ulos ja sanoi: ₂₀»Lähtekää täältä ja menkää temppeliin. Puhukaa siellä ihmisille elämän sanoja.» ₂₁Apostolit tottelivat ja menivät jo varhain aamulla temppeliin opettamaan. Ylipappi ja hänen tukijansa kutsuivat heti aamulla koolle Suuren neuvoston, kaikki Israelin johtajat. Sitten he lähettivät vartijoita hakemaan apostolit vankilasta.

₂₂Perille tultuaan vartijat eivät kuitenkaan löytäneet heitä. He palasivat ja ilmoittivat: ₂₃»Vankilan ovet olivat varmasti lukossa ja vartioituja, mutta kun avasimme ne, emme löytäneet sisältä ketään.» ₂₄Tämän kuullessaan temppelivartioston päällikkö ja ylipapit hämmentyivät ja ihmettelivät, mistä mahtoi olla kyse. ₂₅Sitten joku tuli kertomaan: »Kuulkaa, ne miehet, jotka panitte eilen vankilaan, ovat temppelissä ja opettavat kansaa.» ₂₆Silloin vartioston päällikkö ja vartijat lähtivät hakemaan apostolit mukaansa. He eivät käyttäneet väkivaltaa, koska pelkäsivät kansan kivittävän heidät.