Eräs fariseus kutsui Jeesuksen syömään. Jeesus meni hänen kotiinsa ja asettui leposohvalle pöydän ääreen. Kaupungissa asui nainen, joka vietti paheellista elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus aterioi fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullollinen tuoksuöljyä. Hän meni Jeesuksen taakse ja asettui tämän jalkojen viereen. Sitten nainen puhkesi itkuun, ja hänen kyyneleensä kastelivat Jeesuksen jalat, mutta hän kuivasi ne hiuksillaan. Hän suuteli Jeesuksen jalkoja ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki kaiken ja mutisi itsekseen: ”Jos hän olisi profeetta, hän tietäisi, millainen nainen häntä koskettelee. Tuo nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi: ”Simon, minulla on sinulle asiaa.” ”Kerro pois, opettaja”, fariseus vastasi.

”Oli kaksi miestä”, Jeesus aloitti. ”Molemmat olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut varaa maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Mitä luulet, kumpi heistä rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Varmaankin se, joka sai anteeksi isomman velan.” ”Hyvin päätelty”, Jeesus sanoi. Hän kääntyi naiseen päin mutta puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, et antanut minulle jalkojenpesuvettä, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et suudellut minua tervehdykseksi, mutta hän ei ole saavuttuaan muuta tehnytkään kuin suudellut jalkojani. Sinä et voidellut päätäni oliiviöljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Siksi sanon sinulle: Hänen monet väärät tekonsa on annettu anteeksi, ja niinpä hän rakasti paljon. Se taas, jolle annetaan vain vähän anteeksi, rakastaa vain vähän.” Jeesus sanoi naiselle: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Muut vieraat ihmettelivät: ”Kuka on tämä mies, joka antaa syntejäkin anteeksi?” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Pelastuit, koska luotit minuun. Mene rauhassa.” (Luuk. 7: 36–50)