Eräs oikeusoppinut halusi koetella Jeesusta. Niinpä hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitäisi tehdä pe-riäkseni ikuisen elämän?” Jeesus vastasi: ”Mitä laissa sanotaan? Miten sinä sitä luet?” Tähän mies vas-tasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi, koko elämälläsi ja kaikin voimin, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” ”Hyvin vastattu”, Jeesus sanoi. ”Tee näin, niin saat elää.”
Mies halusi kuitenkin osoittaa olevansa hyvä ihminen ja kysyi: ”Mutta kuka on minun lähimmäise-ni?”
Jeesus vastasi: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista Jerikoon, mutta jäi matkalla rosvojen käsiin. Rosvot veivät häneltä vaatteet päältä ja pieksivät hänet. Sitten he lähtivät ja jättivät hänet lojumaan puolikuolleena. Eräs pappi sattui kulkemaan samaa reittiä, mutta kun hän näki miehen, hän siirtyi toiselle puolelle tietä ja meni ohi. Paikalle tuli myös Leevin heimoon kuuluva mies, pappien avustaja. Kun hän näki tilanteen, hänkin vaihtoi tien puolta ja meni ohi.
Seuraavaksi paikalle tuli eräs samarialainen. Kun hän näki miehen, hänen sydäntään riipaisi. Hän meni miehen luokse, valutti tämän haavoihin oliiviöljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen aasin selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Seuraavana päivänä samarialainen antoi majatalon isännälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta. Jos nämä eivät riitä kuluihin, niin maksan lisää, kun palaan.’
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa rosvojen uhriksi joutuneen miehen lähim-mäinen?” ”Se, joka kohteli häntä myötätuntoisesti”, mies vastasi, ja Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:25–37)