₂Jumala, kuinka paljon minulla onkaan vihollisia!

Niin monet käyvät kimppuuni

₃ja puhuvat minusta:

»Ei Jumala häntä auta.»

(välisoitto)

₄Mutta sinä, Jumala, olet minua suojaava kilpi.

Palautat kunniani ja nostat pääni pystyyn.

₅Kovalla äänellä huudan apuun Jumalaa,

ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.

(välisoitto)

₆Käyn levolle, nukun ja herään uuteen aamuun,

sillä Jumala on turvanani.

₇En pelkää tuhatpäistä joukkoa,

joka minua piirittää.

₈Nouse, Jumala, minun Jumalani, ja tule apuun!

Anna luja isku kaikkien vihollisteni leukaluuhun,

lyö murskaksi pahantekijöiden hampaat.

₉Jumala pelastaa,

hän siunaa kansaansa.

(loppusoitto)

Minä turvaudun Jumalaan.

Kuinka siis sanotte minulle:

»Pakene vuorille, sinä turvaton lintu!»

₂Pahat jännittävät jo joustaan.

He ovat asettaneet nuolen valmiiksi jänteelle

ja aikovat ampua rehellisiä pimeyden turvin.

₃Kun perustukset on revitty hajalle,

mitä voi Jumalalle uskollinen tehdä?

₄Jumala on pyhässä temppelissään,

hän istuu valtaistuimellaan taivaassa.

Sieltä hänen katseensa tavoittaa ihmiset,

hänen silmänsä tarkkailevat heitä.

₅Hän tutkii niin oikean tien kulkijoita

kuin väärintekijöitäkin.

Hän vihaa niitä, jotka rakastavat väkivaltaa.

₆Kunpa hän syytäisi pahojen päälle onnettomuuksia

niin kuin tulta ja laavaa.

Joutuisivatpa he polttavan tuulen armoille.

₇Jumala on oikeudenmukainen ja rakastaa oikeutta.

Rehelliset saavat nähdä hänen kasvonsa.