₂Rikkomus kuiskii pahantekijän sydämessä:

»Sinun ei tarvitse pelätä Jumalaa.»

₃Synti lumoaa hänen silmänsä,

siksi hän ei näe pahaa tekoaan eikä hylkää sitä.

₄Hän syytää suustaan pahoja ja petollisia sanoja,

ei hän pysty enää toimimaan hyvin eikä viisaasti.

₅Hän kypsyttelee pahoja aikeitaan

vuoteessa maatessaankin.

Hän on valinnut väärän tien,

ei hän hylkää pahaa.

₆Jumala, sinun hyvyytesi tavoittaa taivaat,

uskollisuutesi yltää pilviin.

₇Oikeudenmukaisuutesi kohoaa korkeuksiin kuin vuoresi,

oikeat päätöksesi ulottuvat syvääkin syvemmälle.

Jumala, sinä autat ihmistä ja eläintä.

₈Kuinka kallisarvoista onkaan uskollisuutesi, Jumala,

ihmiset etsiytyvät siipiesi suojaan.

₉Sinä juotat heitä temppelisi yltäkylläisyydellä,

annat heidän juoda ilosi virrasta.

₁₀Sinun luonasi pulppuaa elämän lähde,

sinun valossasi me näemme valon.

₁₁Ammenna lisää hyvyyttäsi niille,

jotka tuntevat sinut,

jaa oikeudenmukaisuuttasi rehellisille.

₁₂Älä anna ylpeiden kävellä ylitseni,

älä salli pahantekijöiden riistää minulta kotiani.

₁₃Katso, pahantekijät ovat nyt kaatuneet.

Heidät on työnnetty kumoon, eivätkä he voi enää nousta.

₂Tahdon tarkkailla tekemisiäni, minä ajattelin,

tahdon hillitä kieleni puhumasta pahaa

ja pysyä hiljaa niin kauan kuin pahantekijä on paikalla.

₃Niinpä pysyin vaiti, olin aivan hiljaa,

mutta ei se mitään hyödyttänyt –

tuskani vain yltyi.

₄Sydämeni oli pakahtua,

ja huokailin ahdistuneena.

Silloin minun oli pakko sanoa:

₅Jumala, anna minun tietää, kuinka minulle käy.

Kunpa tietäisin päivieni keston.

Anna minun ymmärtää, kuinka katoava olen.

₆Sinähän annoit minulle vain kourallisen päiviä.

Sinun silmissäsi elinaikani on kuin ei mitään –

ihmisen elämä on vain henkäyksen mittainen.

(välisoitto)

₇Ihminen on vain henkäys,

kuin varjo hän kuljeskelee sinne tänne.

Hän kerää omaisuutta, vaikka ei tiedä,

kenen käsiin se joutuu.

₈Mitä siis nyt odotan, Jumalani, Herrani?

Olen pannut toivoni yksin sinuun.

₉Vapauta minut kaikista rikkomuksistani,

älä anna typerysten häväistä minua.

₁₀Pysyn vaiti enkä avaa suutani,

sillä tämä on sinun tekojasi.

₁₁Siirrä koettelemus yltäni,

kiusasi tekee minusta lopun.

₁₂Kun kuritat ihmistä vääristä teoista,

hävität sen, mihin hän on kiintynyt,

niin kuin koi turmelee vaatteet.

Vain henkäys on koko ihmiskunta!

(välisoitto)

₁₃Kuule rukoukseni, Jumala,

kuuntele, kun huudan apua.

Älä ole välinpitämätön, kun itken.

Olenhan muukalainen, joka etsii sinusta turvaa –

koditon vieraalla maalla kuten esivanhempani.

₁₄Käännä minusta syyttävä katseesi,

että voisin iloita ennen kuin menen pois

eikä minua enää ole.