Jumala on turvamme ja linnamme,

auttajamme hädän hetkellä.

Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,

vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.

Meret pauhaavat ja kuohuvat,

vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.

Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,

Korkeimman pyhiä asuinsijoja.

Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.

Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.

Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,

maa järkkyy hänen äänestään.

Herra Sebaot on kanssamme,

Jaakobin Jumala on turvamme. (Ps. 46: 2–8)