₁Jerusalemista tuli Antiokian seurakuntaan muutamia, jotka opettivat: »Ette voi pelastua, ellei teitä ympärileikata Mooseksen määräyksen mukaisesti.» ₂Syntyi melkoinen riita ja rähinä, kun Paavali ja Barnabas väittivät heille vastaan. Päätettiin, että Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin selvittämään kiistaa apostolien ja vanhinten johdolla. ₃Niinpä nämä seurakunnan lähettiläät kulkivat Foinikian ja Samarian halki. Uskovien riemuksi he kertoivat, miten muutkin kuin juutalaiset olivat muuttaneet elämänsä suunnan.

₄Jerusalemissa seurakunta, apostolit ja vanhimmat toivottivat Paavalin ja muut tervetulleiksi, ja nämä kertoivat, mitä Jumala oli tehnyt heidän kauttaan. ₅Muutamat uskoon tulleet fariseukset alkoivat kuitenkin vaatia, että vieraiden kansojen uskovat pitäisi ympärileikata ja määrätä noudattamaan Mooseksen lakia.

₆Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. ₇Kun asiasta tuli kova riita, Pietari nousi ja alkoi puhua: »Veljet! Te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten tehnyt valintansa teidän joukostanne: minulta muutkin kuin juutalaiset ovat kuulleet ilosanoman ja alkaneet uskoa. ₈Jumala tuntee jokaisen sydämen, ja hän osoitti hyväksyvänsä heidät antamalla heille Pyhän Hengen niin kuin meillekin. ₉Hän ei tehnyt mitään eroa meidän ja muiden välillä, vaan antoi uskon puhdistaa heidän sydämensä. ₁₀Miksi siis nyt koettelette Jumalaa pannaksenne oppilaiden hartioille taakan, jota edes esi-isämme eivät jaksaneet kantaa sen paremmin kuin mekään? ₁₁Mehän uskomme, että Herran Jeesuksen hyvyys pelastaa niin meidät kuin muutkin.»

₁₂Koko joukko hiljeni kuuntelemaan Barnabaksen ja Paavalin selostusta siitä, millaisia ihmeitä Jumala oli heidän kauttaan tehnyt vieraiden kansojen parissa. ₁₃Kun he lopettivat, Jaakob sanoi: »Veljet, kuunnelkaa minua! ₁₄Simon Pietari selitti, miten Jumala alun perin päätyi kokoamaan itselleen kansan kaikkien kansojen edustajista. ₁₅Tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä profeettojen kirjoituksissa sanotaan:

₁₉Siksi päädyn siihen ratkaisuun, ettei meidän pidä turhaan rasittaa niitä, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalaa kohti. ₂₀Kirjoitetaan heille kuitenkin kirje, jossa heitä kehotetaan pysymään erossa epäjumalien saastuttamista asioista, uskottomuudesta, verestä ja sellaisten eläinten lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu pois. ₂₁Mooseksen laki tunnetaan kyllä joka kaupungissa, koska sitä on iät ja ajat luettu sapattina ääneen synagogissa.»