Minä olen hyvä ja rohkea paimen. Rohkea paimen vaarantaa henkensä lampaidensa vuoksi. Palkkarenki ei ole paimen, eivätkä lampaat ole hänen omiaan. Kun hän näkee suden tulevan, hän hylkää lampaat ja juoksee pakoon. Susi käy lampaiden kimppuun ja hajottaa lauman, koska palkkarenki ei välitä lampaista.

Minä olen hyvä paimen: tunnen omat lampaani, ja ne tuntevat minut. Samoin Isäni tuntee minut ja minä hänet. Minä annan henkeni lampaiden puolesta. Minulla on muitakin lampaita; ne eivät ole tässä tarhassa. Minun on paimennettava niitäkin, ja nekin kuuntelevat minua. Lampaistani tulee yksi lauma, jolla on yksi ainoa paimen.

Isä rakastaa minua, koska annan henkeni – ottaakseni sen sitten takaisin. Kukaan ei vie sitä minulta, vaan annan sen itse. Minulla on oikeus antaa se ja ottaa se takaisin. Näin tapahtuu Isäni käskystä.” (Joh. 10: 11–18)