Jeesus esitti tällaisen vertauksen eräille, jotka olivat omasta mielestään kunnon ihmisiä eivätkä pitäneet muita minään: ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen tullimies. Fariseus asettui seisomaan erilleen muista ja rukoili: ’Jumala, kiitän sinua siitä, etten ole sellainen kuin kaikki muut: en ole rosvo enkä retku, en käy vieraissa enkä ole kuin tuo tullimies tuossa. Paastoan kahdesti viikossa ja annan Jumalalle kymmenesosan kaikesta, mitä hankin.’ Tullimies seisoi kauempana eikä uskaltanut nostaa katsettaan taivasta kohti. Hän löi rintaansa katumuksen merkiksi ja rukoili: ’Jumala, armahda minua syntistä!’ Minä sanon teille, että kun tullimies palasi kotiinsa, hän oli Jumalan silmissä hyvä, toisin kuin tuo toinen. Se, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta se, joka itse nöyrtyy, korotetaan.” (Luuk. 18: 9–14)