₇Mitä meidän siis pitäisi sanoa? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Tiesin kuitenkin synnistä vain lain vuoksi. Olin perillä himosta vain siksi, että laki kielsi himoitsemasta. ₈Synti käytti kieltoa lähtökohtanaan, ja minussa heräsivät kaikenlaiset himot. Ilman lakia synti on kuin kuollut. ₉Ennenhän minä elin ilman lakia, mutta sitten kielto tuli ja herätti synnin eloon. ₁₀Minä sen sijaan kuolin. Kiellon piti taata minun elämäni, mutta se olikin kuolemaksi. ₁₁Kun synti oli saanut minusta otteen, se eksytti ja tappoi minut kiellon avulla.

₁₂Laki on silti pyhä, ja kielto on pyhä, oikeudenmukainen ja hyvä. ₁₃Oliko siis hyvä asia minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Synti se oli, joka hyvän avulla aiheutti minun kuolemani. Näin synti paljastui synniksi, ja kielto teki siitä vielä paljon pahemman.

₁₄Mehän tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sen sijaan olen ruumiillinen, synnin orjaksi myyty. ₁₅En ymmärrä sitä, mitä saan aikaan. En näet tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. ₁₆Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, minä oikeastaan myönnän, että laki on hyvä. ₁₇Siispä en enää tee itse sitä, minkä teen. Sen tekee minussa asuva synti. ₁₈Tiedänhän, ettei minussa ruumiillisena ihmisenä ole mitään hyvää. Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein. ₁₉En tee sitä hyvää, mitä tahtoisin. Sen sijaan teen sitä pahaa, mitä en tahdo. ₂₀Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en enää tee sitä itse. Sen tekee minussa asuva synti.

₂₁Huomaan siis lainalaisuuden: paha on läsnä minussa, vaikka tahdon tehdä hyvää. ₂₂Iloitsen kyllä sisimmässäni Jumalan laista, ₂₃mutta huomaan, että ruumiissani vaikuttaa toinen laki. Tämä laki taistelee mielessäni olevaa lakia vastaan ja ottaa minut vangiksi ruumiissani vaikuttavan synnin avulla. ₂₄Voi minua surkeaa ihmistä! Kuka pelastaisi minut tästä kuolevasta ruumiista? ₂₅Jumalalle kiitos Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Niinpä minä ruumiillani tottelen synnin lakia, mutta mieleni tottelee Jumalan lakia.