Sanan ”ministeri” alkuperä juontaa latinan sanasta ministrare, ’palvella’, merkityksessä ”orjat palvelevat isäntäänsä” ja ”tarjoilijat palvelevat asiakkaita”. Vanhan kirkollisen ranskan kielen sana ministren viittasi jo uskonnollisen toimijan palvelutehtävään. Tämän päivän englanninkielinen minister on yksi kristillisen kirkon pappiin viittaavista sanoista. Suomessa valtioneuvoston jäsen, ministeri, on sanan vanhan merkityksen mukaan siis kansan palvelija.