13Muutaman päivän kuluttua tulivat kuningas Agrippa ja Berenike Kesareaan tervehtimään Festusta. 14He jäivät moneksi päiväksi, ja vierailun aikana Festus kertoi kuninkaalle Paavalin tapauksesta: »Täällä on Felixin jäljiltä vankina eräs mies. 15Kun olin Jerusalemissa, ylipapit ja juutalaisten johtajat esittivät häntä vastaan syytöksiä ja vaativat hänelle rangaistusta. 16Vastasin heille, ettei roomalaisilla ole tapana luovuttaa rangaistavaksi ketään, joka ei ole saanut tilaisuutta kohdata syyttäjiään kasvotusten ja puolustautua. 17He tulivat tänne, enkä minä viivytellyt, vaan istuuduin jo seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. 18Syyttäjät piirittivät hänet mutta eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta kuin olin odottanut. 19He olivat hänen kanssaan eri mieltä joistain omista uskomuksistaan ja jostain kuolleesta Jeesuksesta, jonka tämä Paavali väitti olevan elossa. 20Minä en ollut varma, miten tällainen riita pitäisi ratkaista. Niinpä kysyin, haluaisiko hän lähteä Jerusalemiin ja jättää asian ratkaistavaksi siellä. 21Paavali kuitenkin vaati, että häntä on vartioitava ja että hänen on päästävä kunnioitetun keisarin tutkittavaksi. Niinpä käskin pitää hänet vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen.»
22Agrippa sanoi Festukselle: »Minäkin haluan kuulla sitä miestä.» »Huomenna kuulet», Festus vastasi.
Paavali viedään Agrippan eteen
23Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat koko komeudessaan. Kun he olivat menneet saliin yhdessä sotilaskomentajien ja kaupungin johtomiesten kanssa, Paavali tuotiin paikalle Festuksen käskystä. 24Festus sanoi: »Kuningas Agrippa ja kaikki läsnäolijat! Tässä näette sen miehen, josta juutalaiset ovat minulle joukolla valittaneet sekä Jerusalemissa että täällä ja vaatineet, ettei hänen saa antaa elää. 25Minä en kuitenkaan nähnyt hänen syyllistyneen mihinkään kuolemalla rangaistavaan rikokseen. Kun hän itse vetosi kunnioitettuun keisariin, päätin lähettää hänet keisarin eteen. 26Minulla ei kuitenkaan ole hänestä mitään varmoja tosiasioita kirjoitettavaksi hänen majesteetilleen. Toin hänet teidän eteenne ja erityisesti sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla olisi tämän tutkinnan jälkeen jotain kirjoitettavaa. 27Tuntuisi näet järjettömältä lähettää vanki matkaan ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.»
