Jeesus matkasi Jerusalemiin. Hän kulki kaupungista ja kylästä toiseen ja opetti. Kerran häneltä kysyttiin: ”Herra, miten on, pelastuvatko vain harvat?”

Jeesus vastasi: ”Ponnistelkaa kaikin voimin, että pääsisitte läpi kapeasta ovesta. Minä sanon teille, että monet yrittävät siitä päästä mutta eivät onnistu.

Kun isäntä sitten nousee ja lukitsee oven, te jäätte seisomaan sen taakse. Te koputatte ja sanotte: ’Herra, avaa meille ovi’, mutta hän vastaa: ’En tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.’ Silloin te alatte selittää: ’Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.’ Isäntä kuitenkin sanoo: ’En tiedä, mistä te olette. Häipykää, väärintekijät!’

Saatte nähdä Abrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikkien profeettojen olevan Jumalan valtakunnassa. Teidät sen sijaan heitetään ulos. Siellä saatte sitten itkeä ja purra hammasta. Jumalan valtakuntaan tullaan aterioimaan niin idästä ja lännestä kuin pohjoisesta ja etelästäkin. Viimeiset ovat silloin ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä.” (Luuk. 13:22–30)