₁Minä rakastan Jumalaa,

hän kuulee ääneni ja nöyrät pyyntöni.

₂Aina, kun huudan häntä avuksi,

hän kumartuu kuuntelemaan minua.

₃Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,

tuhon tuskat tavoittivat minut.

Koin surua ja ahdistusta.

₄Silloin huusin avukseni Jumalaa:

»Kuule minua, Jumala, pelasta minut!»

₅Jumala on armollinen ja oikeudenmukainen,

meidän Jumalamme on myötätuntoinen.

₆Hän on avuttomien suojelija –

olin vajoamaisillani, mutta hän pelasti minut.

₇Nyt saan taas levähtää,

sillä Jumala on tehnyt minulle hyvää.

₈Jumala, sinä pelastit minut kuolemasta,

et sallinut silmieni vuodattaa kyyneliä,

et jalkojeni kompastella.

₉Niinpä minä saan kulkea Jumalan suojeluksessa

elävien maassa.

₁₀Minä olen luottavainen, vaikka sanonkin:

olin todella ahdistunut.

₁₁Sanoin hädissäni:

kaikki ihmiset ovat valehtelijoita.

₁₂Kuinka voisin korvata Jumalalle

kaiken sen hyvän, mitä hän on tehnyt minulle?

₁₃Minä kohotan maljan,

koska Jumala on pelastanut minut,

ja huudan Jumalan nimeä.

₁₄Täytän lupaukseni Jumalalle

koko hänen kansansa läsnä ollessa.

₁₅Kallisarvoisia ovat Jumalan silmissä ne,

jotka kuolevat hänelle uskollisina.

₁₆Jumala, kuule minua, palvelijaasi!

Minä olen palvelijasi, jo äitini palveli sinua.

Sinä olet vapauttanut minut kahleista.

₁₇Siksi uhraan kiitosuhrin

ja huudan Jumalan nimeä.

₁₈Täytän lupaukseni Jumalalle

koko hänen kansansa läsnä ollessa.

₁₉Täytän sen Jumalan temppelin pihoilla,

sinun keskelläsi, Jerusalem.

Ylistys Jumalalle!