Tämä suuri poissaolo,

joka on kuin läsnäoloa,

pakottaa minut puhumaan sille

vastausta toivomatta.

Astun huoneeseen, josta joku on

juuri poistunut,

tai odotan eteishallissa jotakuta,

joka ei ole vielä tullut.

(Katkelma R. S. Thomasin runosta ”Poissaolo”, suom. Liisa Seppänen)

– – –

Välillä minusta tuntuu voimakkaasti siltä, että et ole täällä etkä tässä. Kumpi meistä on mennyt jonnekin pois?