Mitä tiukemmin kristillisessä elämässä luomme rajoja, sitä enemmän ajaudumme sivuraiteille ja marginaalissa eläväksi yhteisöksi. Sinun äänesi ei tänään sano ”sulje ja kovenna” vaan ”avaa ja pehmennä”. Eikö niin, että kristittynä elämisen ei tule rakentua sen varaan, mikä erottaa ja tekee omanlaiseksi, vaan sen varaan, mikä yhdistää ja eheyttää?