₁Vakuutan Kristuksen nimissä, että kerron teille totuuden. Pyhä Henki ja omatuntoni todistavat, etten valehtele. ₂Minulla on sydämessäni suuri suru ja taukoamaton tuska. ₃Toivoisin, että minut olisi kirottu ja ajettu pois Kristuksen luota, jos se vain auttaisi oman kansani jäseniä. ₄He ovat israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen. Heille Jumala on antanut kirkkautensa, ja heidän kanssaan hän on tehnyt liittonsa. Heille hän on antanut lain, temppelipalveluksen ja lupaukset. ₅Tällä kansalla on kantaisät, ja siitä on lähtöisin Kristus, ihminen mutta myös ylivertainen ja ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!

₆Jumalan sana pitää. Eihän Israel koostu vain niistä, jotka ovat syntyjään israelilaisia. ₇Eivät kaikki Abrahamin jälkeläiset ole hänen oikeita lapsiaan. Jumalan lupaushan kuului näin: »Iisakin kautta sinun sukusi jatkuu.» ₈Tämä tarkoittaa, ettei Jumalan lapsiksi lasketa Abrahamista polveutuvia vaan ne, joita lupaus koskee. ₉Lupaus jatkui näin: »Kun tulen takaisin ensi vuonna tähän samaan aikaan, on Saaralla poika.»

₁₀Eikä tässä ollut kaikki. Rebekka synnytti kaksi poikaa kantaisällemme Iisakille. _11-12Jo ennen kuin kaksoset olivat syntyneet ja ennen kuin he olivat ehtineet tehdä hyvää tai pahaa, Rebekalle kerrottiin: »Vanhemmasta tulee nuoremman palvelija.» Näin Jumala osoitti, että valinta perustui hänen omaan suunnitelmaansa. Se ei riippunut kenenkään teoista vaan valitsijan tahdosta. ₁₃Kirjoituksissahan sanotaan:

₁₄Mitä tästä pitäisi sanoa? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään! ₁₅Hänhän sanoo Moosekselle:

₁₆On siis samantekevää, mitä ihminen tahtoo tai jaksaa. Vain sillä on väliä, että Jumala armahtaa. ₁₇Kirjoituksissa Jumala sanoo faaraolle: »Nostin sinut asemaasi, jotta voisin käyttää sinua valtani osoittamiseen, niin että nimeäni julistettaisiin koko maassa.» ₁₈Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja tekee kovapäisen kenestä tahtoo.