₂Tahdon tarkkailla tekemisiäni, minä ajattelin,

tahdon hillitä kieleni puhumasta pahaa

ja pysyä hiljaa niin kauan kuin pahantekijä on paikalla.

₃Niinpä pysyin vaiti, olin aivan hiljaa,

mutta ei se mitään hyödyttänyt –

tuskani vain yltyi.

₄Sydämeni oli pakahtua,

ja huokailin ahdistuneena.

Silloin minun oli pakko sanoa:

₅Jumala, anna minun tietää, kuinka minulle käy.

Kunpa tietäisin päivieni keston.

Anna minun ymmärtää, kuinka katoava olen.

₆Sinähän annoit minulle vain kourallisen päiviä.

Sinun silmissäsi elinaikani on kuin ei mitään –

ihmisen elämä on vain henkäyksen mittainen.

(välisoitto)

₇Ihminen on vain henkäys,

kuin varjo hän kuljeskelee sinne tänne.

Hän kerää omaisuutta, vaikka ei tiedä,

kenen käsiin se joutuu.

₈Mitä siis nyt odotan, Jumalani, Herrani?

Olen pannut toivoni yksin sinuun.

₉Vapauta minut kaikista rikkomuksistani,

älä anna typerysten häväistä minua.

₁₀Pysyn vaiti enkä avaa suutani,

sillä tämä on sinun tekojasi.

₁₁Siirrä koettelemus yltäni,

kiusasi tekee minusta lopun.

₁₂Kun kuritat ihmistä vääristä teoista,

hävität sen, mihin hän on kiintynyt,

niin kuin koi turmelee vaatteet.

Vain henkäys on koko ihmiskunta!

(välisoitto)

₁₃Kuule rukoukseni, Jumala,

kuuntele, kun huudan apua.

Älä ole välinpitämätön, kun itken.

Olenhan muukalainen, joka etsii sinusta turvaa –

koditon vieraalla maalla kuten esivanhempani.

₁₄Käännä minusta syyttävä katseesi,

että voisin iloita ennen kuin menen pois

eikä minua enää ole.