Jos olen todistajana omassa asiassani, ei todistukseni ole luotettava, mutta minusta onkin todistanut toinen. Tiedän, että hänen todistuksensa minusta on luotettava. Olette lähettäneet miehiänne Johanneksen luokse, ja hänkin on todistanut luotettavasti. En minä kuitenkaan kaipaa ihmisten todistusta itseni vuoksi. Sanon tämän vain siksi, että te pelastuisitte. Johannes oli kirkkaana loistava lamppu, mutta te halusitte juhlia hänen valossaan vain hetken. Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta vakuuttavampi: teot, jotka Isä on antanut tehtäväkseni ja jotka teen. Ne todistavat, että Isä on minut lähettänyt. Minun puolestani todistaa myös Isä, joka minut on lähettänyt. Ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet häntä. Ette luota siihen, jonka Isä lähetti. Siksi Isän sana ei pysy teissä. Te kyllä tutkitte pyhiä kirjoituksia, koska luulette saavanne ikuisen elämän niiden avulla. Ja juuri ne todistavat minusta. Silti ette tahdo tulla minun luokseni saadaksenne elää. Ihmiset eivät anna minulle kunniaa. Minä kyllä tunnen teidät: teiltä puuttuu Jumalan rakkaus. Olen tullut Isäni nimissä, mutta te ette ota minua vastaan. Sen kyllä otatte, joka tulee omissa nimissään. Te kaipaatte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta. Miten te voisittekaan uskoa? Älkää luulko, että minä syytän teitä Isäni edessä. Teidän syyttäjänne on Mooses, johon olette panneet toivonne. Jos uskoisitte Moosesta, uskoisitte minua. Juuri minusta hän kirjoitti. Mutta jos ette usko hänen kirjoituksiaan, miten uskoisitte minun puheitani?” (Joh. 5: 31–47)