₂Onnellinen on se, joka pitää huolta kovaosaisesta:

pahana päivänä hän saa itse avun Jumalalta.

₃Jumala suojelee häntä, pitää hänet hengissä

eikä jätä häntä vastustajien armoille.

Kaikki kutsuvat sellaista ihmistä onnelliseksi.

₄Vaikka hän on vuoteen omana,

Jumala on hänen tukenaan

ja parantaa hänet.

₅Minä rukoilen: Jumala, ole minulle armollinen

ja paranna minut, sillä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.

₆Viholliseni puhuvat minusta pahaa ja kyselevät:

»Milloin hän kuolee ja hänen nimensä unohtuu?»

₇Jos joku tulee luokseni, hän puhuu petollisesti

ja hautoo mielessään pahoja ajatuksia.

Lähdettyään hän solvaa minua kaikkialla.

₈Kaikki minua vihaavat,

he juonivat pääni menoksi ja kuiskuttelevat keskenään:

₉»Hänet on kirottu. Ei hän enää nouse vuoteeltaan.»

₁₀Myös hyvä ja luotettava ystäväni,

jonka kanssa yhdessä söimme,

on kääntynyt minua vastaan.

₁₁Jumala, helpota oloani ja nosta minut jalkeille,

että voisin maksaa heille samalla mitalla.

₁₂Jos viholliseni eivät pääse hurraamaan voitonriemussaan

minun kustannuksellani, tiedän, että olet kiintynyt minuun.

₁₃Sinä tuet minua, koska olen rehellinen.

Sinä annat minun aina olla luonasi.

₂Niin kuin peura ikävöi janoissaan veden äärelle,

minä ikävöin sinua, Jumala.

₃Minun sisimpäni janoaa Jumalaa,

elävää Jumalaa.

Milloin saan tulla eteesi ja nähdä sinut?

₄Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin,

kun minulta kysytään kaiken aikaa:

»Missä on Jumalasi?»

₅Muistan, kun kuljin väkijoukon ympäröimänä,

suuressa juhlijoiden joukossa.

Johdin heitä Jumalan temppeliin

ylistyksen ja riemulaulujen raikuessa.

Tällä haluan lohduttaa itseäni.

₆Miksi mieleni on niin epätoivoinen?

Miksi olen niin levoton?

Odota Jumalaa!

Vielä minä saan kiittää häntä,

minun auttajaani ja Jumalaani.

₇Kun ahdistus valtaa minut,

ajattelen sinua, Jumala,

täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla,

Misearinvuorella.

₈Syvyys kutsuu syvyyttä,

kun koskesi kohisevat.

Kaikki hyökyaaltosi ja tyrskysi vyöryvät ylitseni.

₉Päivisin Jumalan hyvyys on kanssani,

öisin ylistän häntä.

Silloin rukoilen Jumalaa, elämäni antajaa,

₁₀sanon Jumalalle, kalliolleni:

Miksi olet unohtanut minut?

Miksi minun on kuljettava surusta synkkänä,

miksi vastustajani saavat piinata minua?

₁₁Kun tuskani yltyy äärimmilleen,

he ivaavat minua kaiken päivää kysellen:

»Missä Jumalasi on nyt?»

₁₂Miksi mieleni on niin epätoivoinen?

Miksi olen niin levoton?

Odota Jumalaa!

Vielä minä saan kiittää häntä,

minun auttajaani ja Jumalaani.

₁ Jumala, puolusta minun oikeuksiani,

aja minun asiaani uskotonta kansaa vastaan.

Pelasta minut petollisilta ja pahoilta ihmisiltä.

₂Sinä olet minun turvani, Jumala.

Miksi olet hylännyt minut?

Miksi joudun kulkemaan surusta synkkänä?

Miksi vastustajani saavat piinata minua?

₃Lähetä minulle valosi ja totuutesi,

ne johdattavat minua.

Anna niiden ohjata minut pyhälle vuorellesi,

sinne, missä asut.

₄Minä tahdon tulla Jumalan alttarin eteen –

Jumalan, minun iloni ja riemuni, luokse.

Minä tahdon ylistää sinua kielisoittimilla,

Jumala, minun Jumalani.

₅Miksi mieleni on niin epätoivoinen?

Miksi olen niin levoton?

Odota Jumalaa!

Vielä minä saan kiittää häntä,

minun auttajaani ja Jumalaani.