1Jeesus esitti oppilaille vertauksen opettaakseen, ettei koskaan pidä luovuttaa vaan rukoilla: 2»Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. 3Kaupungissa oli myös leski, joka tuli toistuvasti pyytämään tuomarilta, että tämä ratkaisisi erään jutun hänen edukseen. 4Tuomari ei tehnyt asialle mitään pitkään aikaan, mutta lopulta hän ajatteli: ’Vaikka en pelkääkään Jumalaa enkä piittaa ihmisistä, 5autan tätä leskeä saamaan oikeutta. Muuten hänestä on jatkuvasti vaivaa, ja lopulta saan häneltä varmaan nyrkin silmääni.’»
6Herra sanoi: »Näin siis ajattelee kylmäluonteinen tuomari. 7Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi päivin ja öin? Viivyttäisikö hän päätöksiään? 8Minä sanon teille, että hän hankkii heille oikeutta nopeasti. Mutta löytääkö Ihmisen Poika uskollisia maan päältä, kun hän tulee?»
Fariseus ja tullimies
9Jeesus esitti tällaisen vertauksen eräille, jotka olivat omasta mielestään kunnon ihmisiä eivätkä pitäneet muita minään: 10»Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen tullimies. 11Fariseus asettui seisomaan erilleen muista ja rukoili: ’Jumala, kiitän sinua siitä, etten ole sellainen kuin kaikki muut: en ole rosvo enkä retku, en käy vieraissa enkä ole kuin tuo tullimies tuossa. 12Paastoan kahdesti viikossa ja annan Jumalalle kymmenesosan kaikesta, mitä hankin.’ 13Tullimies seisoi kauempana eikä uskaltanut nostaa katsettaan taivasta kohti. Hän löi rintaansa katumuksen merkiksi ja rukoili: ’Jumala, armahda minua syntistä!’ 14Minä sanon teille, että kun tullimies palasi kotiinsa, hän oli Jumalan silmissä hyvä, toisin kuin tuo toinen. Se, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta se, joka itse nöyrtyy, korotetaan.»
