Näiden tapausten jälkeen Jeesus lähti toiselle puolelle Galileassa olevaa järveä, jonka rannalla Tiberias on. Häntä seurasi suuri väkijoukko. Ihmiset olivat nähneet ne todisteet, jotka hän oli antanut parantamalla sairaita. Jeesus nousi kuitenkin vuorelle ja istuskeli siellä oppilaidensa kanssa. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa. Jeesus katsoi ympärilleen ja huomasi, että suuri väkijoukko oli tulossa hänen luokseen. Hän sanoi Filippokselle: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että nuo saisivat syödä?” Tämän Jeesus sanoi kuitenkin vain koetellakseen Filipposta. Hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippos vastasi: ”Kahdellasadalla denaarillakaan emme saisi niin paljon leipää, että jokaiselle riittäisi edes vähän.” Simon Pietarin veli Andreas, yksi Jeesuksen oppilaista, sanoi: ”Täällä on pieni lapsi, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi paistettua pikkukalaa. Mutta miten ne nyt riittäisivät tuollaiselle ihmismäärälle?” Jeesus sanoi: ”Käskekää heitä valmistautumaan ruokailuun.” Rinteellä kasvoi rehevä ruohikko. Niinpä väkijoukko asettui maahan. Joukossa oli miehiä noin viisituhatta. Jeesus otti leivät, lausui kiitosrukouksen ja jakoi ruokailijoille niin paljon leipää ja kalaa, kuin nämä halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, hän sanoi oppilaille: ”Kerätkää ruuantähteet, ettei mitään mene hukkaan.” Oppilaat tekivät työtä käskettyä ja keräsivät kaksitoista korillista ohraleivän paloja, jotka olivat jääneet syömättä. Tämän todisteen nähtyään ihmiset puhuivat keskenään: ”Hän on tosiaan se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Jeesus tiesi, että he aikoivat viedä hänet mennessään ja tehdä hänestä kuninkaansa. Siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. (Joh. 6: 1–15)