₂Tahdon tarkkailla tekemisiäni, minä ajattelin,

tahdon hillitä kieleni puhumasta pahaa

ja pysyä hiljaa niin kauan kuin pahantekijä on paikalla.

₃Niinpä pysyin vaiti, olin aivan hiljaa,

mutta ei se mitään hyödyttänyt –

tuskani vain yltyi.

₄Sydämeni oli pakahtua,

ja huokailin ahdistuneena.

Silloin minun oli pakko sanoa:

₅Jumala, anna minun tietää, kuinka minulle käy.

Kunpa tietäisin päivieni keston.

Anna minun ymmärtää, kuinka katoava olen.

₆Sinähän annoit minulle vain kourallisen päiviä.

Sinun silmissäsi elinaikani on kuin ei mitään –

ihmisen elämä on vain henkäyksen mittainen.

(välisoitto)

₇Ihminen on vain henkäys,

kuin varjo hän kuljeskelee sinne tänne.

Hän kerää omaisuutta, vaikka ei tiedä,

kenen käsiin se joutuu.

₈Mitä siis nyt odotan, Jumalani, Herrani?

Olen pannut toivoni yksin sinuun.

₉Vapauta minut kaikista rikkomuksistani,

älä anna typerysten häväistä minua.

₁₀Pysyn vaiti enkä avaa suutani,

sillä tämä on sinun tekojasi.

₁₁Siirrä koettelemus yltäni,

kiusasi tekee minusta lopun.

₁₂Kun kuritat ihmistä vääristä teoista,

hävität sen, mihin hän on kiintynyt,

niin kuin koi turmelee vaatteet.

Vain henkäys on koko ihmiskunta!

(välisoitto)

₁₃Kuule rukoukseni, Jumala,

kuuntele, kun huudan apua.

Älä ole välinpitämätön, kun itken.

Olenhan muukalainen, joka etsii sinusta turvaa –

koditon vieraalla maalla kuten esivanhempani.

₁₄Käännä minusta syyttävä katseesi,

että voisin iloita ennen kuin menen pois

eikä minua enää ole.

₂Minä odotin – ja odotin – Jumalaa.

Hän kurottautui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.

₃Hän nosti minut syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta,

ja asetti jalkani kalliolle,

teki askeleeni vakaiksi.

₄Hän antoi laulettavakseni laulun,

jota ei ole ennen kuultu,

ylistyslaulun Jumalallemme.

Monet näkevät, mitä minulle on tapahtunut.

Heissä herää kunnioitus, ja he alkavat luottaa Jumalaan.

₅Onnellinen on se, joka panee toivonsa Jumalaan.

Hän ei käänny pahojen voimien puoleen.

Hän ei turvaudu niihin,

jotka sotkeutuvat valheen verkkoon.

₆Kuinka suurenmoisia ovatkaan tekosi,

Jumala, minun Jumalani,

kuinka lukuisia suunnitelmasi meidän varallemme!

Minä tahdon kertoa, että niitä on liian monta laskettavaksi.

Tahdon julistaa, ettei ole ketään vertaistasi.

₇Et kaipaa minulta uhrilahjoja,

et ruokauhria, polttouhria tai sovintouhria.

Sen sijaan sinä muotoilit minulle korvat,

jotta kuuntelisin sinua.

₈Siksi sanon: »Tässä minä olen. Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun on tehtävä.

₉Jumalani, opetuksesi ovat syvällä sisimmässäni.

Kaipaan sitä, että saan toimia tahtosi mukaisesti.»

₁₀Minä kerron oikeudenmukaisuudestasi

kaikille, jotka ovat koolla.

Jumala, sinä kyllä tiedät, etten sulje suutani.

₁₁En vaikene oikeudenmukaisuudestasi,

puhun uskollisuudestasi ja kerron, että pelastat.

En jätä kertomatta

eteesi kokoontuneelle suurelle joukolle,

kuinka hyvä ja uskollinen olet.

₁₂Jumala, älä ota minulta pois myötätuntoasi.

Anna hyvyytesi ja uskollisuutesi olla aina suojanani.

₁₃Vaikeudet piirittävät minua,

niitä on loputtomasti.

Pahat tekoni ovat saartaneet minut.

Ne peittävät kaiken alleen,

niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni.

Siksi olen menettänyt rohkeuteni.

₁₄Jumala, ole minulle armollinen ja pelasta minut!

Tule kiireesti avukseni, Jumala!

₁₅Anna henkeäni väijyvien saada osakseen häpeää.

Anna niiden, jotka toivovat minulle pahaa,

joutua perääntymään ja tulla nöyryytetyiksi.

₁₆He vain ilkkuvat: »Siitäs sait!»

Joutuisivatpa he kauhistumaan häpeänsä seurauksia.

₁₇Kaikki ne, jotka etsivät sinua,

saavat iloita ja riemuita.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saavat aina sanoa: »Jumala on suuri!»

₁₈Herrani, minä olen kurja ja kovaosainen,

pidä minusta huolta.

Jumalani, älä viivy,

sinä olet apuni ja turvani.