₁Viides enkeli puhalsi torveensa. Silloin huomasin tähden, joka oli pudonnut taivaasta maan päälle. Tähdelle annettiin syvyyden kaivon avain, ₂ja se avasi kaivon. Kaivosta nousi savua kuin suuresta tulisijasta, ja savupilvi pimensi auringon ja sumensi ilman.

₃Savupilvestä levisi maan päälle heinäsirkkoja, jotka saivat pistää kuin skorpionit. ₄Niitä kiellettiin vahingoittamasta maan kasvillisuutta, vihreää ruohoa tai ainoatakaan puuta. Ne saivat pistää vain sellaisia ihmisiä, joilla ei ollut otsassaan Jumalan sinettiä. ₅Heitäkään ne eivät saaneet tappaa; ne saivat vain kiduttaa heitä viiden kuukauden ajan. Niiden pistot ovat yhtä kivuliaita kuin skorpionin. ₆Noina päivinä ihmiset tahtovat kuolla, mutta eivät voi. He ikävöivät kuolemaa, mutta se pakenee heidän luotaan.

₇Ulkonäöltään heinäsirkat olivat kuin sotaan varustettuja hevosia. Niillä oli päässään seppele, joka kimalsi kuin kulta. Niiden kasvot muistuttivat ihmiskasvoja. ₈Niillä oli hiukset kuin naisella ja hampaat kuin leijonalla. ₉Niiden kuori oli kova kuin rautahaarniska. Siipien ääni kuulosti siltä kuin iso joukko hevosia olisi rynnännyt taisteluun vaunut jyristen. ₁₀Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpionilla, ja ne saivat vahingoittaa ihmisiä pyrstöllään viiden kuukauden ajan. ₁₁Niiden kuningas oli syvyyden enkeli, jonka nimi on Tuhoaja, hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon.

₁₂Siinä oli ensimmäinen voi-huuto, mutta kaksi muuta oli vielä tulossa.