Tuomas Kempiläinen kehottaa teoksessaan Kristuksen seuraamisesta rukoilijaa ”halveksimaan ulkonaisia ja antautumaan sisäisille”, jolloin rukoilija ”on näkevä Jumalan valtakunnan saapuvan itseensä”. Kempiläinen kuvailee Kristuksen vierailua rukoilijan luona: ”Sisäisen ihmisen luona Kristus käy usein, puhelee hänelle suloisesti, antaa hänelle ihanaa lohdutusta ja suurta rauhaa sekä suo hänelle ihmeellistä ystävyyttä.” Tätä minäkin kaipaan.
Voisiko se olla minunkin kohdallani totta?